Talven ensimmäinen lumikenkäretki tehtiin sunnuntaina 29.1. Pyhtään Munasuolle. Kausalassa kokoonnuimme torille auringonnousun aikoihin ja siirryimme kahdella autolla Korian, Myllykosken ja Anjalan kirkonkylän kautta Muhniemelle, mistä ajelimme kohti Siltakylää Munasuon kohdalle. Parkkipaikka löytyi sopivasti yhden metsätien liittymästä, mistä oli juuri haettu kuitupuupino pois.

Lumikenkien sovitus numero 45 kokoiseen leveälestiseen kenkään tuotti vaikeuksia, sillä uusimpien lumikenkien siteen kärkiosa on varsin kapea. Parinkymmenen asteen pakkasessa muovinen kärki lohkesi kokonaan irti. Onneksi vanhempien lumikenkien siteen kärki oli huomattavasti leveämpi ja näinollen kaikille saatiin sopivat lumikengät. Suunnistukseen suolle meillä oli käytössä peruskartta, ilmakuva sekä pari gepsiä. Matka suolle oli varsin pusikkoista, mistä aukkeisempia paikkoja hakemalla päästiin lumisten puiden lomitse eteenpäin. Suon reuna-alueet olivat varsin vetisiä ja sulia lumen alta, pari kertaa törmättiin vielä lähteikköön. Tämä aiheutti sen, että kastuneet lumikengät paakkuuntuivat ja jäätyivät. Sauvoilla kaivelemalla ja toisilla lumikengillä potkimalla saimme suurimmat paakut irtoamaan.

Kun saavuimme viimein Munasuon laidan rämemännikköön, Alin totesi karpaloiden tuoksuvan. Tiedä karpaloista, mutta ainakin suopursujen tuttu tuoksu tuli varvikosta. Lunta suolla oli puolisen metriä ja maa monesta paikoin sulaa lumen alta. Silloin tällöin lumikengän jälkeen ilmestyi vettä. Reilun tunnin puurustuksen jälkeen saavuimme Nälkäsaari nimiseen puustoiseen saarekkeeseen. Puusto oli huomattavasti ympäröivää aluetta vauraampaa, ja siirtolohkareet osoittivat kivennäismaan olevan lähellä maanpintaa. Meilläkin oli nälkä, ja päätimme evästellä makkaroiden ja nokipannukahvin kera omat eväämme pois. Tunnin verran käytimme aikaa lepoon, nälkämme lähti ja saari jäi.

Palailimme aukealle nevalle ja lähdimme kiertämään Nälkäsaaren pohjoispuolitse tavoitteenamme lähelle suon laitaan tuleva metsätie. Nevalla oli ilmakuvan perusteella avovesiallikoita, mitkä tietysti tähän aikaan olivat jäässä. Kuitenkin ne pystyi hahmottamaan selvinä laakeina painanteina hangessa. Nämä allikot kiersimme visusti ja yritimme käyttää metsäisiä saarekkeita hyväksi, jotta lumikengät eivät turhaan jäätyisi veden takia. Metsätie löytyi, mutta sitä ennen oli vielä pari hankalaa kohtaa ylitettävänä.

Munasuon alueen kansallispuiston raja tekee ihmeellisen piikin itää kohti. Olisikohan pakkolunastuksen kokenut maanomistaja tehnyt rajalle kyltin, jossa luki "Naturan perä 2000". Kyltti ei ainakaan näyttänyt mitenkään sarjavalmisteiselta. Autoille palattuamme pakkailimme tavarat, puistelimme lumiset ja osin jäätyneet vaatteemme ja lähdimme ajamaan vielä Vastilan kautta katsomaan Hirvikosken kuohuja. Kymijoki oli sulana pitkän matkaa kosken molemmin puolin, mutta hyytölautat olivat nostaneet vedenpinnan tosi korkealle.

Teksti: Pekka Ahokas kuvat: Armi Salokunnas, Lassi Seppälä, Pekka Ahokas ja Harri Forsgren