Lumikengillä Lyöttilässä 9.1.2011

Päivä: 

Su. 9.1.2011

Retkikohde: 

Lyöttilä

Talven ensimmäinen suojasääpäivä oli koittanut. 14 innokasta latulaista oli kokoontunut Lyöttilän Kukkosuolle metsäautotien risteykseen, mihin pienellä lapioimisella saimme automme parkkeerattua. Ensikertalaisia meistä oli vain Janna, joten alkuvalmisteluihin ei turhia aikoja kulunut. Muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen Aija totesi sauvansa turhiksi kapineiksi ja iski ne hankeen odottamaan paluutamme. Lähdimme rämpimään suon ojittamatonta kohtaa. Lunta oli reilu puoli metriä, varvikko hangen alla lisäsi vielä vaikeutta etenemiseen. Keulamiehellä vielä rinkan paino teki matkasta rankempaa, varmaan perässätulijoilla oli helpompaa.

Lumikenkäpolku

Suon ylityksen jälkeen nousimme pienelle kukkulalle ja korjailimme kenkiemme kiinnityksiä. Matka jatkui ja pian kävelimme pienen pätkän aurattua tietä myöten, mutta pian taas poikkesimme sivulle traktorin jäljille. Harrin kanssa puhuimme, että olisipa ollut hieman leveämmät renkaat, olisi ollut juuri passeli meidän lumikenkäjotokseksi. Kohta saavuimme hakkuuaukon reunaan, minkä takaa kohosi Pirunpesänvuori omine mielenkiintoisine piirteineen. Osa porukasta nousi itse "pesää" katsomaan, minne Aija vei Joksun_geotiimin tekemän kätkön.

Geopeikot

Taivallus jatkui seuraavaksi auraamatonta metsätien pohjaa myöten kohti Matkuslampea. Kuitenkin ennen sitä käännyimme luoteeseen kohti Kukkomäen Natura-aluetta. Ennen sitä kuljimme metsälehmuksia kasvavan luonnonsuojelualueen läpi. Osa lehmuksista oli taipunut kaarelle lumen painosta ja me taiteilimme niiden ohi tai alitse. Myös hirvi oli kulkenut lähiaikoina siellä. Natura-alueen reunassa oli verrattain tuoreet metsäkauriin makuukset.

Odotettu tauko koitti. Pian roihusi kaksi nuotiota, toisen päällä höyrysi kepissä musta kahvipannu. Eväät, kahvi ja makkarat maistuivat. Nuotioita ihasteltiin ja juttu solisi. Vielä vajaa kilometri autoille. Kuljimme Natura-aluetta pitkin kohti naapurin nuorta kuusentaimikkoa ja Kukkosuota. Taimikon kohta oli keulassa kulkijalle tosi haasteellinen edettävä, sillä varvikko nosti hangen pinnan lähes metriseksi. Kun lopulta saavutimme Kukkosuon metsätien olimme lähes autojemme kohdalla. Väsyneinä riisuimme lumikenkiä jaloistamme ja pakkailimme tavarat autoihimme. Aija kipaisi hakemassa vielä sauvansa vähän matkan päästä.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: "GeoPeikko"

Tagit: 

 

Lajiesittely