21.3. tallasimme omat jälkemme Pyhtäällä Valkmusan kansallispuistossa, mikä koostuu neljästä eri suosta: Munasuo, Valkmusa, Kananiemensuo ja Mustanjärvensuo. Pinta-alaa noille kertyy vajaa 2 km2. Kaikki suot ovat Kymijoen kainalossa ja ne ovat tyypillisiä luonnontilaisia kohosoita kuljuine ja kermeineen. Talven ensimmäiseen lumikenkäretkeen nähden mäkien kiipeämiset olivat tällä kerralla minimissään.

Retkemme aloitimme Pyhtään Siltakylään menevän tien varressa olevalta kansallispuiston parkkipaikalta. Pakollisten kenkien säätöjen jälkeen pääsimme matkaan. Kulku oli varsin haasteellista, sillä hanki kantoi välillä, välillä se petti ja upotti polveen saakka. Meillä ei ollut asetettu retkellemme sen kummempia matkatavoitteita, päätimme edetä kelin ja omien tuntemustemme mukaan. Kuitenkin ensimmäiseksi tallattiin Valkmusan lintutornille. Matkalla sinne metsäsaarekkeeseen piti olla geokätkö, mitä Aija ja Harri alan harrastajina etsivät puolimetrisestä hangesta tuloksetta. Tornista tiirailimme suoaluetta. Moronvuorella näkyvä tutka-antenni herätti kummastusta, samoin Kotkan suunnasta näkyvät tehtaan piiput, olimme siis varsin lähellä rannikkoa. Suon keskiosa oli puutonta nevaa, reuna-alueilla oli metsäsaarekkeita ja monin paikoin reuna-alueella oli yhtenäinen rämemännikkö. Suon etelälaidalla näkyi myös mahtavia siirtolohkareita. Päätimme suunnata kulkumme etelään kohti erästä metsäsaareketta. Lintutornilta lähdettäessä näimme muutaman kunnon harmaantuneen kelon sekä kalasääsken rikkoutuneen tekopesän, mikä ei kylläkään moniin vuosiin ole voinut olla käytössä. Keskellä suota olivat teeret olleet soitimellä, niiden jälkiä ja jätöksiä näkyi hangella.

Metsäsaarekkeessa pidimme kunnon evästelytauon. Koska keli oli mikä oli, päätimme palata omia jälkiämme takaisin autoille. Jo kertaalleen tallattu lumikenkäpolku oli helppoa kulkea ja tunnin kävelyrupeaman jälkeen olimme takaisin tienvarressa. Osa porukasta suuntasi autonsa kohti Kausalaa, geokätköilijät lähtivät Pyhtäälle kätköjä etsimään, osa oli löytynyt, mutta vielä oli jäänyt etsittävääkin.