Loka-marraskuun vaihteessa teimme Harrin kanssa pikavisiitin Etelä-Lappiin katsomaan, mistä päin löytyisi lunta. Lähdimme liikenteeseen torstaina aamuyöstä, ja aamukahvit joimme Jyväskylässä. Sieltä suunnistimme Saarijärvelle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Kuljimme pienen lenkin kiertäen Mastomäen, ja tulimme pitkospuita myöden nevan laitaa takaisin autollemme. Pyhä-Häkin iso 8 m³ mänty oli kuollut vuonna 2004, ja tilalle oli valittu uusi iso puu — niinikään mänty.

Matka jatkui 4-tietä myöden läpi Suomen. Iltahämärissä tulimme Rovaniemelle, mistä oli tarkoitus jatkaa kohti Sodankylää. Ensimmäisen yöpymispaikkamme olimme suunnitelleet Napapiirin retkeilyalueelle, mutta hieman ennen sitä oli kuitenkin Rovaniemen kaupungin omistama puolikota, johon päätimme pysähtyä yöpymään. Retken ainut haveri sattui samantien, sillä jäisellä pihalla jalat lipesivät alta, ja iskin pääni oikein kunnolla jääkokkareeseen. Onneksi selvittiin siitä omilla EA-tarvikkeilla ja toimekkuudella. Minulle, toisin kuin Harrille, tuskaisen yön jälkeen jatkoimme sitten Napapiirin retkeilyalueelle, missä Harri kävi loggaamassa muutamat geokätköt.

Matka jatkui kohti Pyhä-Luoston kansallispuistoa. Parikymmentä kilometriä ennen Sodankylää Torvisen kylän kohdalta käännyimme kohti Luostoa. Näillä kohdin maisema alkoi muuttua lumesta valkoiseksi, ja Keski-Luoston kohdalla maisema näytti jopa talviselta kevyen sumun korostamana. Tavoitteemme oli kuitenkin Pelkosenniemen Pyhätunturi ja sen uudehko luontokeskus Naava. Tutustuimme näyttelyihin, kirjoitimme muutaman kortin ja hörppäsimme kahvit.

Laitoimme rinkat selkään, ja suuntasimme kohti Pyhätunturin Isokurua, Pyhänkasteenlampea ja Karhunjuomalampea. Ennen Isokurua laitoimme kuitenkin lounaan pikkuisessa kodassa. Seuraamme asettui pian kuukkeleita, jotka kävivät syömässä leivänmuruja kädestä saakka. Alhaalla kurussa törmäsimme oraviin ja pyrstötiaisiin. Olimme yötä Karhunjuomalammen kämpässä yhdessä kuuden opiskelijan kanssa. Aamulla palailimme Kultakeroa kiertäen autolle välttäen siten melkoisen määrän laskeutumisia ja kipuamisia.

Puolilta päivin jätimme Pelkosenniemen, ja suuntasimme Kemijärven kautta kohti Posion Riisitunturin kansallispuistoa. Illan alkaessa hämärtää olimme puiston rajalla, ja lähdimme kulkemaan lumeen tallattua polkua kohti autiomajaa. Tupa oli vielä vähän lämmin asettuessamme sinne. Matkalla kuvailimme lumisia kuusia, taustalla näkyvää Kitkajärveä ja horisontissa siintäviä Kuusamon vaaroja. Poislähtiessä kiersimme autolle Riisitunturin huipun kautta.

Jatkoimme matkaa kohti Oulangan kansallispuistoa. Ajoimme Oulankajokivarteen luontokeskukseen, joka oli kuitenkin suljettu uuden näyttelyn rakentamisen vuoksi. Kävelimme katsomaan yhtä Kuusamon kuuluisista koskista — Kiutaköngästä. Veden pauhu oli mahtava kunnes se asettui kosken alapuolella taas rauhalliseksi mutkittelevaksi virraksi. Ajelimme seuraavaksi kohti Rukaa ja Kuusamoa. Matkalla pysähdyttiin Konttaisen vaaralle, mistä Harri kipaisi loggaamassa geokätkön ja otti kuvia poroista.

Kuusamosta suuntasimme kohti Sotkamoa, mistä olimme varanneet huoneen Vuokatin urheiluopistolta. Matkan varrella pysähdyimme ihmettelemään Hiljainen kansa –tilataideteosta. Kuusamon jälkeen loppui myöskin lumi maisemasta. Vuokatissa pääsimme suihkuun, ja saimme nukkua lakanoiden välissä. Yölläkään ei tarvinnut lisätä puita kaminaan tai nuotioon. Urheiluopiston aamupalan jälkeen ajelimme kohti etelää, ja illalla olimme jo tutuissa Veteraanimajan löylyissä ja Kymijoen vedessä pulahtelemassa.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Harri Forsgren