Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme Ravilinnan takapihan parkkipaikalle. Asettelimme lumikengät jalkoihimme, ja lähes jokainen otti myös sauvat avuksi. Sitten heilautimme reput selkiimme ja suuntasimme raviradan yli kohti tiheää kuusimetsää. Sää oli otollinen. Oli muutama aste pakkasta, ja kovan hangen päälle oli satanut muutama sentti pehmeää lunta.

Reittimme varrelle sattui pari leveämpää ojaa, mitkä olivat osin sulia. Niinpä suuntasimme pelloille ja taloon kulkevien teiden siltojen kautta. Maasto oli varsin tasaista, ja suurimman haitan aiheuttivat raivausten jälkeen syntynyt uusi muutaman metrin korkuinen vesakko.

Ylitimme Harjukorventien ja jatkoimme kulkuamme hieman järeämmässä sekapuustoisessa metsässä. Tulimme pienen peltoaukean reunaan, minne tuli myös sähkökaapeli. Olimme vanhan talon pihapiirissä, tosin kaikki rakennukset oli jo purettu pois. Vielä vajaa kilometri niin olimme tavoitteessamme. Peruskarttaan oli merkitty useampia siirtolohkareita mäkialueelle. Osa niistä oli huomattavan suuria, iittiläisittäin murhia. Jotkut meistä olivat jo aiemminkin käyneet paikalla, tosin lähestyneet siirtolohkareita aivan eri suunnasta.