17.–18.6. vietimme luonnon päivää ja nukuimme yön yli ulkona
Julkaistu Ma. 10.7.2017
Päivä:
Retkikohde:
Tämän kolmannen Suomen luonnon päivän vietimme Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa. Meitä oli mukana vain autolastillinen, kotisänky tuntuu voittavan muhkuraisen teltanlattian tai riippumaton.
Lähtö Liesjärvelle tapahtui puolilta päivin, sillä edellinen yö tuli vietettyä 17 lapsen kanssa Pukkikankaalla. Kolmen maissa olimme Korteniemen perinnetilan pihassa. Väkeä hyöri vähän joka puolella, oli monenlaista näytöstä ja paljon katsottavaa. Jo pihapiiri yli satavuotiaine rakennuksineen herätti kunnioitusta. Taas oli kerran korjattu tai rakennettu uutta riukuaitaa. Rannan savusaunaan oli tehty uusi tuohinen katto. Kaiken kukkuraksi pääsimme sinne porukalla nauttimaan leppeistä löylyistä ja pulahtamaan sen jälkeen Liesjärveen pesemään hiet pois.
Päivällinen valmistettiin rannalla olevalla tulipaikalla. Vatsat pömpöllään ja näkemäämme ja kokemaamme tyytyväisinä suuntasimme kohti Kyynäräharjun eteläpäätä. Parkkipaikka oli aivan täynnä autoja, mikä ennusti myös sitä, että Savilahden telttapaikalla oli myös väkeä. Jätimme rinkat autoihin ja kävelimme harjua pitkin sillalle, minkä alitse virtasi vuolaasti lännestä Kyynäräjärven vedet Liesjärveen. Sanna oli varannut itselleen melontaretken auringonlaskua ihailemaan paikalliselta matkailuyrittäjältä. Me muut lähdimme kulkemaan yöpymispaikkaamme Savilahtea. Väkeä, telttoja ja riippumattoja oli runsaasti. Vähän sivummalta rannan tuntumasta löysin itselleni telttapaikan ja Päivi ja Harri virittivät viereen aivan rannan tuntumaan riippumattonsa. Yksi iso tarppi riitti sadesuojaksi kahdelle riippumatolle. Sanna palaili melontaretkeltään lähellä puolta yötä ja hänellekin löytyi telttapaikka läheltä yhteistä nuotiopaikkaa. Yö nukuttiin hyvin, ei ollut sateesta eikä hyttysistä haittaa.
Aamupuuro ja -kahvi valmistettiin trangioilla. Tavarat kasaan ja suunta kohti Hämeen luontokeskusta. Ruostejärven hiekkarannalta oli hyvä käydä vielä pesulla ennen luontokeskukseen menoa. Muutaman kilometrin päässä oli vielä puiston toinen telttapaikka. Päätimme käydä tutustumassa siihen. Polku sinne kulki varsin vanhojen metsien ja ennallistettujen korpijuottien läpi. Kaksvetinen oli kahdeksikon muotoinen lampi, rannalla oli tulipaikka, puuvaja, huussi ja suuri kota. Kiersimme takaisin toista reittiä. Peukalolammin lähettyvillä oli kahdessa paikassa ennallistettu nuorehkoa männikköä polttamalla. Sää suosi retkeämme eikä hyttysistä ollut haittaa. Olisihan tälle retkelle mahtunut enemmänkin osallistujia.
Teksti: Pekka Ahokas