1. adventin retki

Päivä: 

Su. 1.12.2013

Retkikohde: 

Lapakisto, Nastola

Joulu lähestyy, ja oli ensimmäisen adventin aika. Lumituiskussa kokoonnuimme Kausalan torille, ja pakkauduimme reppuinemme kahteen autoon. Lähdimme kohti Lahtea ja Nastolan kunnan Lapakiston retkeilyreiteittejä. Matkalla sää selkeni, ja perillä saimme olla varsin hienossa retkeilysäässä. Muutaman sentin lumikerros antoi valoisuutta, ja järviä peitti jo ohut jääkansi.

Lapakiston parkkipaikalta suuntasimme koilliseen vanhaa metsätietä myöten. Pitkäjärven eteläpään kohdalla käännyimme järven itärannan polulle. Heti sinne tultaessa alkoi maasta törröttämään majavien kaatamien haapojen ja koivujen kantoja. Joitakin haapoja oli nakerrettu puoliksi poikki niiden kuitenkin sojottaessa vielä pystyssä. Majavanpesäkin ilmestyi rannalla näkyviin. Rantavyöhyke oli varsin vanhaa havupuumetsää. Sen sijaan ylempänä Pitkäjärvenvuorella kasvoi nuorta koivikkoa. Puolivälissä Pitkäjärveä tulimme paikkaan, missä muutamia vuosia sitten oli kalliosta lohjennut melkoinen pala ja pudonnut hajoten noin kymmenkunta metriä kaataen joitakin puita alleen. Tämän paikan jälkeen polku nousi Pitkäjärvenvuorelle hienoon näkäala- ja tulipaikkaan. Muutamat järven mökeistä olivat myöskin lähellä tätä kohtaa.

Tauon jälkeen lähdimme itään kohti Ahvenlammia. Valtaosan tästä taipaleesta saimme kulkea hienossa mäntyvaltaisessa vanhassa metsässä. Rannoilla kasvoi suopursua ja Marjo totesi, kuinka hienoa olisi kulkea täällä alkukesällä niiden kukkiessa. Jo matkalla autossa oltiin keskusteltu, millainen etuoikeus on saada elää täällä useamman vuodenajan maassa. Ahvenlammin eteläpäähän aivan vesirajaan oli rakennettu tulipaikka, mutta päätimme kuitenkin jatkaa reilun kilometrin päähän Sammalisto-järven laavulle.

Matka taittui joutuisasti. Pienen polulla olleen vesiponnin jään pettäminen ja sukkien kastuminen vähän latisti tunnelmaa. Sammaliston laavu saavutettiin kuitenkin nopeasti, ja sukat saatiin vaihdettua kuiviksi. Pian nuotiossa paloi iloinen tuli, nokipannussa alkoi kahvivesi höyrytä ja makkarat lämpenivät tulen kuumuudessa. Siinä oli meidän ensimmäisen adventin kynttilämme. Pari lenkkeilijää koiransa kanssa kulkivat ohitsemme toivottaen meille reipasta retken jatkoa. Kunnon tauon, evästelyn ja nokipannukahvien jälkeen jatkoimme järven eteläpuolitse kohti länttä ja Lapakisto nimistä pikkujärveä. Eikä aikaakaan kun olimme jo tutuissa maisemissa samaisella vanhalla metsätiellä, mista reissumme oli alkanut.

Lähtiessä otimme Jorman auton edessä innokkaista ja virkeistä retkeilijöistä yhteiskuvan, palattuamme otimme niinikään kuvan virkeämmistä mutta väsyneemmistä retkeilijöistä  samaisessa paikassa. Kaikki saivat ainakin happea ja kokemuksia tästä hieman Repoveden maisemia muistuttavasta paikasta. Kätköilijät saivat logattua alueelta aika monta kätköä. Seuraava retki joskus hamassa tulevaisuudessa voisi olla samaisen alueen lähestyminen joko Pajulahden tai Villähteen suunnasta.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Erkki Haapalahti ja Harri Forsgren

Tagit: 

 

Lajiesittely

Muita aihepiiriin sopivia retkikertomuksia