Juha Laitisen puhe Iitin Ladun 25 v juhlassa 13.10.2012

Arvoisat latulaiset!

Nyt on tullut sopiva hetki pysähtyä ja katsella hiukan taaksepäin asioita, jotka ovat johdattaneet Iitin ladun polulle, jossa opastauluun on kaiverrettu merkintä 25 v.

Iitin Ladun polkuun mahtuu neljännesvuosisadan aikana monenlaisia maisemia, vasta- ja myötämäkiä, polkujen risteyksiä, upottavaa suota ja tasaisia outamaita.

Kun minua pyydettiin tähän tilaisuuteen puhumaan, niin myönteisen vastauksen antaminen oli helppoa, olenhan ollut Iitin Ladun jäsen sen alusta alkaen ja osaltani olen kantanut hallituksessa ja puheenjohtajana vastuuta seuran alkuaikoina.

Latuaate on meille latulaisille yhteinen tauti, joka seuraa tartunnan saanutta ihmistä usein koko elämän ajan.

Itsekin olen ollut latulainen jo vuodesta 1956 alkaen, tällä hetkellä maksan jäsenmaksua kolmelle latuyhdistykselle, joissa olen mukana ja toiminut aktiivisesti.

Ennen Iitin Ladun perustamista joskus 80 luvun puolenvälin paikkeilla Suomen Ladussa tehtiin päätös, että latuyhdistys tulisi saada perustutuksi jokaiseen Suomen kuntaan.

Silloinen SL: hallituksen varapuheenjohtaja nykyinen Liikuntaneuvos ja vakavasti latuaatteeseen "sairastunut" Raija Härmä puhui minulle useammankin kerran, että alkaisitko puuhata ja mahdollisesti vetämään Iittiin omaa latuyhdistystä. Ensimmäisen kerran Raija otti asian puheeksi kait Kiilopäällä, kun olimme Raijan kanssa viikko- oppaana.

Useista suostutteluista huolimatta totesin itselläni olevan jo tarpeeksi latutouhuja, olinhan näihin aikoina Kuusaan Ladun varapuheenjohtaja, samoin valtakunnallisen opasjärjestön Latuneuvojat ry:n varapuheenjohtaja. Molemmissa yhdistyksissä oli vielä merkittäviä hankkeita ja tapahtumia meneillään mm. Anhavan majan rahoitus ja rakennusasiat, erävaelluksen ja erämelonnan SM järjestelyitä joissa olin vahvasti mukana, joten minun kapasiteetti oli silloin niissä tehtävissä.

No joka tapauksessa Suomen Ladun aloitteesta ja Raija Härmän sinnikkyydellä Iitissä päätettiin pitää latutoiminnan esittely ja kartoitustilaisuus 21.10.1987.

Kun kerta kiinnostuneita saatiin kokoon mukavasti n. 40 h, päätettiin samassa tilaisuudessa perustaa Iittiin oma latuyhdistys ja samalla hyväksyttiin Suomen Ladun mallisäännöt vastaperustetun yhdistyksen säännöiksi.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Esko Käki. Järjestäytymiskokouksessa varapurjeenjohtajaksi valittiin Juha Laitinen, sihteeriksi Sirkka-Liisa Turkia sekä jäsensihteeri rahastonhoitajaksi Kaija Soikkeli. Näin oli Iitin Latu nähnyt päivänvalon.

Alkuinnostuksen jälkeen yhdistyksen toiminta ei ottanut ns. tuulta purjeisiinsa ja yhdistys vietti hiljaiseloa muutaman vuoden. Kait minäkin voin katsoa peiliin tässä asiassa mm. em. henkilökohtaisista seikoista johtuen.

Aika kului aina vuoteen 1991, jolloin Suomen Latu "herätteli" uinuvia yhdistyksiä ja Iitissäkin pidettiin ladun vuosikokous jossa järjestäydyttiin uudelleen.

Edelleen Härmän Raija toimi "takapiruna" ja painosti minua ottamaan vetovastuun Iitissä ja näin tapahtuikin.

Mielessäni lupasin itselleni, että ainakin yritän tosissani saada latutoiminnan pyörimään Iitissä. Olin jättäytynyt joistakin muista latukuvioista tehtäviä vähemmälle ja toivoin, että kokemuksella korvaan tarvittava ajankäytön ongelman.

Latutoiminnan uudeksi aloitustapahtumaksi osui Ranskalaisen "monitoiminaisen" Dominik Arduin vierailu ja mielenkiintoinen esitys Ravilinnassa runsaalle yleisölle (n. 30 h). Olin oppinut tuntemaan Dominikin jo opastoiminnan merkeissä.

Dominik oli persoonallinen henkilö, joka ei oikein tiennyt mitä hän haluaa ”isona” tehdä. Dominikin viimeinen valloitus alkoi maaliskuussa 2004 Siperiasta. Suunta oli kohti Pohjoisnapaa, tietysti yksin kuten hänen tapansa oli toimia. Tältä retkeltä hän ei ole palannut eikä häntä ole löydetty.

Latutoiminnalle Iitissä oli kyllä tilaus ja sen todistaa mm. se, että Iitissä oli hallitukseen ja muihin vastuutehtäviin halukkaita ja aktiivisia henkilöitä tarjolla, jotka omaksuivat latutoiminnan luonteen, joilla alettiin viedä latutoimintaa paikkakunnalla eteenpäin.

Alkuvuosien tärkeimpiä tehtäviä olivat mm. sääntöjen uusiminen, toiminnan organisoiminen paikkakunnan tarpeiden mukaiseksi, oman jäsenmerkin suunnittelu ja oman tiedotuslehden toimittaminen.

Alkuajan toimintamuotoja olivat mm. erilaiset retkeilyillat, päiväretket lähiympäristöön, melontatapahtumat, latu- ja polkuretkien järjestelytehtävät.

Lasten hiihtokoulut ovat kuuluneet ladun toimintaan aivan alkuvuosista lähtien, pyöräretket olivat kesäisin jokaviikkoisia ja myös pyöräillen käytiin tutustumassa ainakin Ahvenenmaan ja Virojoen maisemiin.

Talkoilla rakennettiin pitkospuita, järjestettiin nuorisolle maastopyöräilytapahtumia, sekä pidettiin retkeilyvälineiden kirpputoria Ravilinnassa. (siniset karhut) Kuutamohiihtotapahtumat ovat kuuluneet myös ohjelmaan alusta alkaen.

Vähän myöhemmin tuli Metsämörritoiminta mukaan ohjelmaan.

Latu oli voimakkaasti mukana yöpyöräilytapahtuman järjestelyissä n. 10 vuoden aikana.

Kirkkovenesoutu vaatisi oman luvun kokonaan Iitin Ladun historiassa, niin innokkaita olivat soutajat ja hienoja olivat myös heidän saavutuksensa Sulkavalla ym. soututapahtumissa.

Saaliina oli suomenmestaruuksia ja ”maukkaita päänahkoja ” kilpakumppaneista.

Todellisuudessa Soutajat muodostivat oman, ladun sisällä toimivan kerhonsa joka myöhemmin johti soudun erikoisseuran Iitin Soutajien perustamiseen, jonka kanssa latu tekee hyvää yhteistyötä mm. kuntosoututapahtumissa.

Myöhemmin ohjelmaan on tullut mm sauvakävelylenkit, viikonloppuretket, eräretket, avantouinti ja geokätköily sekä erilaiset perhetapahtumat, merkittävimmät toiminnat mainiten.

Keskusjärjestön organisoimiin valtakunnallisiin tapahtumiin ovat iittiläiset osallistuneet omalla panoksellaan, samoin keskusjärjestön kokouksiin ja neuvottelupäiville on osanotto ollut kiitettävää.

Varsin merkittävää ja luontevaa toimintaa latulaisille on erilainen talkootoiminta.

Iitin Ladun mittavimmat talkooprojektit ovat lähes poikkeuksetta liittyneet Iitin kunnan kuntoliikkujien harrastepaikkojen toteutukseen ja käyttöön liittyvät talkootyöt

Näistä merkittävimpiä ovat Pukkikankaan laavu- ja kotarakennelmat puuhuoltoineen, sekä Iitin Kunnan 10 km kuntoreitin valaistuksen rakentaminen pääasiassa talkootyönä.

Kyseisessä hankkeessa säästyi veronmaksajien rahoja useampi kymppitonni.

Ns. veteraanirannan saunarakennuksen rakennustyö oli mittava haaste talkooporukalle, myös samassa pihassa olevassa kotarakennuksessa näkyy latulaisten kädenjälki.

Ulkoilureittien jatkuva raivaus ym. kunnossapitotyö on niin ikään ollut latulaisten vastuulla.

Jo alkuaikoina Iitin ladussa ymmärrettiin, että latuyhdistyksen luonnollinen yhteistyökumppani on kunta. Yhteistyö kuntoliikunta-asioissa ja niihin liittyvistä moninaisista tehtävistä osa onkin ladun hoidossa.

Samoin paikallisten liikelaitosten- ja yritysten kanssa on tehty yhteistyötä, josta on varmasti hyötynyt kumpikin osapuoli.

Seurakunnan kanssa latulaisilla on myös yhteistyötä..

Latu tekee yhteistyötä myös muiden Iittiläisten liikuntajärjestöjen kanssa.

Tässä edellä on tullut sivuttua niitä latuhengen mukaisia toimintatapoja, joita Iitin ladun toiminnassa on vuosien saatossa ollut ja on edelleenkin.

Ilman innokkaita vastuunkantajia ja jäseniä, jotka pyyteettömästi toimivat yhteisen latuaatteen hyväksi tämä ei olisi mahdollista. Latutoiminnan täytyy olla kivaa koska aina suurempi joukko haluaa mukaan toimintaan.

Mielihyvällä voin todeta. että ladun toimintaan kuuluu edelleen Lasten hiihtokoulu ja metsämörritoiminta, näissä ”kouluissa” on moni nuori saanut kipinän luontoliikuntaan ja murtomaahiihtoon, joka on mielestäni lapsen tärkein ja ensimmäiseksi opeteltava hiihtomuoto, aikuisena sen opiskelu on paljon vaikeampaa ja lopputuloskin on yleensä heikompi!

Ihailen näiden tapahtumien kokeneita ja koulutettuja vetäjiä, jotka vuodesta toiseen jaksavat järjestää ja olla vastuussa näistä ladun lippulaivatuotteista.

Samoin mieltäni lämmittää voimakas talkootyöperinne joka alkaa olla katoavaa kansanperinnettä jo monessa paikassa.

Tämä mittava liikuntatyö jota latu tekee paikkakunnan hyväksi ja usein vielä pyyteettömästi tulisi mielestäni arvostaa paremmin myös Iitin kunnan päättäjien kammareissa.

Näistä esimerkeistä huomaa helposti, että Latu on myös varsinainen palvelujärjestö.

Selatessani vanhoja jäsentiedotteita huomasin että v -94 lehtisessä oli toiminta-ajatus kirjattu seuraavasti:

Yhdistyksen tarkoitus on Suomen Ladun jäsenyhdistyksenä toimia hiihdon ja muun ensisijaisesti luonnossa tapahtuvan kunto- ja virkistysliikunnan ja retkeilyn yleistämiseksi kansan tavaksi.

Samassa lehdessä olin puheenjohtajana kirjoittanut, että latulaisten käytössä on suuri luonto, joka ei tunne lamaa ja sen käyttö erilaiseen virkistysliikuntaan on halpaa.

Edellä mainittu toiminta-ajatus on ajankohtainen vielä tänäänkin ja kaikki luonnossa tapahtuva toiminta on arvostettua ja yhä suurempien ihmismäärien tavoittelevaa toimintaa.

Siinä meillä on puitteet viedä tätä harrastusta suuren yleisön kansalasitavaksi!

Hyvät latulaiset, minusta tuntuu, että Iitin Latu on pysynyt viitoitetulla ladulla ja suuntakin näyttää oleva oikea!

Toivotan kaikille latulaisille hyvää Juhlapäivää ja erityisesti Iitin Ladun vastuuhenkilöille voimia ja innostusta jatkaa latuaatteen tartuttamista Iittiläisiin.