Syysmatka Kilpisjärvelle 31.8.-8.9.

Kymmenen vuotta sitten olimme perheemme kanssa Kilpisjärven maisemissa. Silloin poikamme olivat 6- ja 9-vuotiaita. Nyt toinen pojistani lähti kanssani ventovieraaseen porukkaan samoihin maisemiin.

Lähtö oli Lahdesta perjantai-iltana, 60-hengen bussi oli varattu matkalaisille. Matkan järjestäjänä toimi Tiirismaan Latu. Osa matkustajista jäi Ylläksen maisemiin, uusia retkeläisiä saimme Jyväskylästä, Oulusta, ja Äänekoskelta. Ikähaitari oli laaja 16-78 -ikävuoteen, naisia enempi, alle 20-vuotiaita kaksi.

Vaeltamaan lähti yksi porukka Pältsän suuntaan, toinen Haltin maisemiin ja kaksi veljestä Ropinsalmelta. Majapaikkamme oli paritalo Salmivaaran lähellä ja pihasta oli näkymät Saanalle ja Norjan tuntureille. Paljon oli Kilpisjärvi muuttunut ja laajentunut, oli rakennettu lisää mökkejä ja muita palveluita.

Viikko 36 ei ole se perinteinen ruskaviikko, mutta väriloistetta kuitenkin riitti, myös sadetta ja tuulta ja pakkasöitäkin. Meitä oli yhdeksän hengen porukka, jotka teimme päiväretkiä. Aamupuurot ja iltaruuat teimme kimpassa ja lämmin sauna odotti meitä joka päivä.

Matkattuamme 16 tuntia oli todella piristävää kiivetä heti Salmivaaralle, vielä kun aurinko paistoi ja sininen taivas. Sieltä olivat upeat näkymät Kilpisjärven kylälle, Saanalle ja Mallalle. Sunnuntaina oli aikomus lähteä Malla-laivalla Kolmen valtakunnan pyykille. Sadetta oli luvassa ja pilvet roikkuivat alhaalla. Mutta kas kummaa kun pääsimme perille Kuohkimajärven tuvalle sää selkeni. Kolmen valtakunnan rajapyykillä tietty myös vierailimme. Matkan teko sujui rauhallisesti, väliin noustiin ylös ja taas alas, porot olivat innokkaina mukana. Kun Siilasjärven sillalle saavuimme, oli ilta jo pitkällä.

Maanantaina päätimme lähteä käymään Luontotuvalla. Sieltä jatkoimme Saanaa kiertäen kohti Saanajärven tupaa ja takaisin retkeilykeskuksen kautta. Ja tietty kahvit ja saanaleivos maistui. Saanan huiputus oli viikon kruunaus. Samat raput olivat tallella kuin kymmenen vuotta sitten.  Huipulla tuuli reippaasti mutta teki hyvää niin mielelle kuin keholle. Miten avaraa ja mahtavaa oli 1026 m:n korkeudessa. Poikanikin Aku jaksoi reippaasti kiivetä ja odotteli meitä ylhäällä tovin.

Tiistaina kävelimme polkuja pitkin ja ylitimme yhden joen ja Tshakjärven katsomaan Haltin polkuja, jospa sinne joskus vaikka vaeltamaan syksylläkin. Vuokrasimme taksin ja läksimme Norjaan Skibotniin, Jo matka sinne oli mahtavaa, kiemurainen, jyrkkä tie, mahtavat tunturit 1400-1500 m korkeat, solisevia puroja. Ihan pakko oli käydä uimassa, voihan nyt sanoa, että on jäämeressä käynyt. Miltähän tuntuisi tehdä pyöräretki tänne?

Pikitietäkin tuli käveltyä ihan vaihteen vuoksi. Viisi kilometriä oli majapaikastamme vanhaan ja turvalliseen retkeilykeskukseen, tielle mahtuivat hyvän kovaa kiitävät norjalaiset autoilijat, porot ja porokoirat. Kilpisjärven kouluun matkasivat koululaiset taksilla, osa näytti liikkuvan pyörillä. Pitihän kun oli tullut näin kauas mennä katsomaan oliko Saananmaja vielä olemassa. Sieltä on joskus 1980-luvun lopussa lähdetty Haltiin talvivaellukselle. Paikka oli olemassa omistaja oli vaihtunut.

Vaikka aikaa menee, tunturit pysyy ja nyökkäilee turistille, jätä kiire pois ja tule tuulen tuivertavaksi, vaivaiskoivujen huomaan ja katsele ja humallu väriloisteesta.

Katso kuvat tästä.

Retkellä Tuula ja Aku