Historia- ja maisemaretki Anjalaan
Julkaistu To. 23.5.2019, muokattu La. 25.5.2019
Retkikohde:
Iitin ladun kevätretki suuntautui Anjalan alueen kulttuurisesti ja historiallisesti arvokkaisiin maisemiin, kauniita maisemiakaan unohtamatta 19.05.2019. Lähtöpaikkana Anjalan kirkon lähialue eli purettavaksi tuomitun koulun piha-alue.
Kohteet retkelle olin valinnut kaukaa historian hämäristä, 1600-luvulta lähtien, Kustaa III:n sodan 1700-luvun kahinoista, 1900-luvulle ja taisi siinä tulla 2000-luvultakin asioita mainittua. Varsinaisesti aloitimme retkemme Anjalan puukirkolta rak. vuosi 1756, josta kulku suuntautui lammen nimeltä Sihvakka ympäristöön. Nykyisin virkistysalue ja uimapaikka keskellä Anjalan kylää melkoisten kallioiden kainalossa ja korkeammalla kun kylän varsinainen keskusta.
Aikoinaan alue oli suota, josta talolliset hakivat suomutaa tarpeisiinsa ja sittemmin 90-luvulla ruopattiin nykyiseen asuunsa. Polku jatkui pitkään toimineen partiokämpän kivijaloille rakennusvuosi oli 1947, kun partiotoiminta paikkakunnalla alkoi hiipua, niin kämppä purettiin huonon kuntonsa vuoksi 2018 ja hirret vietiin pois.
Kustaan istuimen paikalta katseltiin Mämmälänlahtea ja kartanoa, kartano paloi venäläisten tykkitulen sytyttämänä ja Kustaa seurasi paloa kyseiseltä Kirkkokalliolta, samassa taistelussa syttyi kirkon kellotapulikin tuleen ja tuhoutui, ruotsalaiset kuitenkin lopulta saivat ajettua venäläiset takaisin nykyisen Inkeroisten alueelle.
Matka jatkui Anjalan ensimmäisen kappelin historialliselle paikalle, pieneen kalliosaarekeeseen Anjalan tien varressa, kappelin rakennusvuosi oli 1692. Kirkon ympärillä voimme vielä nähdä sen aikaisia juoksuhautoja ja pellonkaistaleen jota oli käytetty epävirallisena hautausmaana.
Satakieletkin soittelivat järvenrannan pajukoissa kun siirryimme kartanoalueelle pientä polkua pellon keskeltä. Anjalan kartano ja paljon muita maita ympäristöstä oli silloin vuosina n. 1600-luvulta vuoteen 1837 Wrede-suvun hallinnassa ja omistuksessa.
Turun rauhan jälkeen Kymijoki oli Ruotsin ja Venäjän rajana 1809 saakka. Anjala oli Ruotsilla ja Inkeroinen Venäjällä. Sodassa tuhoutuneen kartanorakennuksen tilalle valmistui uusi kartanorakennus 1800-ja 1900-lukujen taitteessa. Maatalousoppilaitos aloitti 1950
ja Nuorisokeskuksen toiminta aloitettiin vuonna 2000. Kuljimme sotatantereilla jossa kuulat olivat sinkoilleet, niin pienten aseiden musketinkuulat tai sitten monenkokoiset tykinkuulat ja paljon kaikenlaista sotatarviketta oli jalkojemme alla, aika on ollut varsin ankeaa ja sota on aina surkeaa.
Lähdemme kulkemaan kauniiseen luontoon ja jätämme kartanon alueen hetkeksi taaksemme, löydämme Känkkärän polun pään, jota patikoimme kallioisten louhittujen seinämien reunoilla. Louhittujen siksi, että Kymijokeen on aikoinaan valmistunut voimalaitos ja vesi oli pitänyt saada virtaamaan vapaasti laitokseen.
Saavumme retkemme kääntöpisteeseen Känkkärän uudelle laavulle, jossa on tarkoitus tehdä tulet Erkin suosiollisella avustuksella saaduista puista ja kahvin keittoon on tällä kertaa lupautunut Seppo ja kun Sepon pannuun kaatamat porot alkavat vaikuttaa, niin aromit liikkuvat ilmavirroissa lähikyliin asti ja saa veden kielelle. Yleensä kun retkijoukko pysähtyy nuotiolle, niin erilaisia ryhmiä syntyy ja alkaa puheensorina kaikenlaisista hetkeen kuuluvista asioista, niin tälläkin kertaa puhuttiin ilmoista ja vedestä, joka vielä toukokuussa on varsin vilpoisaa, mutta eipä aikaakaan kun jo Harri polskuttelee virtaavassa vedessä, kuin se olisi lämpimämpääkin. Kauniin maiseman ja aromikkaan kahvin siivittämänä on mukava hieman lepuuttaa itseään ja rentoutua ennen kuin taas matkaa jatketaan, onhan siitä vielä puolet jäljellä.
Sammutamme nuotion ja jatkamme matkaa nuorisokeskuksen suuntaan. Matkalla tutustuimme tehtävä- ja harrastuspaikkoihin jotka ovat tarkoitettuja ryhmille aktiviteeteiksi ja päänvaivoiksi. Makasiinikahvilaa lähestyttäessä alkoi jo mahdollisesti lämpimän ilman siivittämänä ajatukset kulkemaan jäätelötauoksi, niinpä monet sen jäätelön kävivät hankkimassa ja saatiin virvoittava tauko.
Makasiini on ollut aikoinaan viljavarastona, mutta muutettu sitten kesäkahvilaksi. Tammikujaa pitkin matka jatkui kartanorakennuksesta poispäin ja kohti kirkkovuoren hautausmaata, joka tunnetaan Wreden suvun haudoista. 1700-luvulla hautausmaa liitettiin kirkon kirjoihin ja muitakin kun Wreden sukua voitiin sinne haudata. Matka jatkui ja Kiersimme vielä Sihvakanlammen ja tulimme kellotapulin kautta takaisin lähtöpaikkaan.
Puheista retken päätyttyä voisi tulla siihen johtopäätökseen että retki Anjalaan oli antoisa ja mukana
oli myös ensi kertaa niillä poluilla kulkevia retkeläisiä.
Retken vetäminen ja teksti: Pentti Kivinen, valokuvat: Pekka Ahokas ja Erkki Haapalahti