Alkuviikosta tutkitut sääennusteet lupailivat loppuviikoksi sateita, mutta viikon aikana ennusteet muuttuivat edullisemmiksi retkemme kannalta, ainoastaan etelän ja lounaan suunnasta puhaltava 6 m/s tuuli huolestutti.

Kausalan venerannasta lähdettäessä ilma oli kuitenkin poutainen ja melko tyyni. Kanoottien keulat suunnattiin kohti Orikymeä Nuoramensaaren itäpuolelle. Matka taittui lupsakkaasti maisemia ihaillessa. Luonto oli jo alistunut syksyn tuloon. Linnuista,  poislukien hanhet, ei ollut paljon havaintoa. Lehtipuut olivat menettäneet terävän vihreytensä ja alkaneet pikkuhiljaa taipua ruskan väreihin. Nuoramensaaren pohjoispää ja Sulasalmi alkoivat näkyä. Hahmottelimme paikkaamme Heinlahden ympäristöön tehtyjen lumikenkäretkien kohteiden mukaan.

Orimäen jälkeen etuoikealla alkoi näkyä Kalmusaari ja joen toisella rannalla kohosi Hiirettelänvuori. Niskaportin rakennukset näkyivät golfkentän takaa oikealla. Vielä hetken melottuamme käännyimme kohti Kirkkovalkamaa ja  paikallisen kyläyhdistyksen laavua. Sinne saavuttaessa huoltojoukkomme Riitta ja Seppo sekä Erkki olivat jo virittelemässä meille tulia nuotioon. Evästelimme ja lepäilimme laavulla. Seppo maistatteli meille kyssäkaalia ja Maire oman puutarhan päärynöitä.

Kanootit taas vesille ja kokka kohti Virran siltaa. Tuuli oli yltynyt ja aallokko keikutteli kanootteja jo ihan kohtuullisesti. Erkki oli sillalla ikuistamassa saapumistamme sinne. Kymijoen syvä ja kapea uoma suojasi meitä taas tuulelta. Pikkumatka Virran sillalta alavirtaan oli joen rannassa pieni kallionikama, mihin oli hakattu vuoden 1899 vedenpinnan korkeus. Silloin se oli noin pari metriä nykyistä korkeammalla. Sorronniemen uusien talojen julkisivut joen suunnasta tulivat meidän nähtäviksi.

Ruovikoitunut Tervolanlahti jäi vasemmalle ja niemen kärjestä käännyimme kohti Ruonanlahtea ja Kupparinojaa. Oli taas sen verran aukeaa, että voimakas etelätuuli iski kanootteihimme. Muutama joutsen lenteli seuranamme. Valtaisa parvi naakkoja ja variksia vaappui kohti Lyöttilää, etäänpänä Pelinginselällä näkyi hanhiparvi. Saavutimme Kupparinojan suun, mikä mutkitellen johdatti meidät Kupparinsillan alitse Mukulanlahden lintutornille. Nousimme siellä maihin ja kipusimme ihastelemaan maisemia.

Melonta jatkui pian kohti Sääsniemeä. Seppo ja Antti kajakillaan irtaantuivat meistä inkkarimelojista ja puskivat suoraan vasten aallokkoa kohti Urajärven uimarantaa. Me sen sijaan palailimme niemen kärjestä satakunta metriä takaisin ja nousimme maihin katsomaan Sääsniemenlahden aallokkotilannetta. Päätimme vetää kanootit niemen yli ja rannan suuntaisesti meloa kohti tyynempää vettä. Sivuaallokko keikutti kanootteja ja muutama kunnon tyrsky pärskäytti vettä vähän kanootteihin. Rannan läheisyys rauhoitti aallokkoa ja meitäkin ja vastatuuleen pääsimme melomaan  kohti Pyhälahtea. Lammaskalliollla sadekuuro ajoi meidät hetkeksi maihin männyn suojaan sadetta pitämään. Sateen tauottua jatkoimme loppumatkan golfkentän sivuitse kohti uimarantaa,  missä aamulla tuomamme valkoinen Toyota odotti meitä hakemaan omia kulkuneuvojamme lähtöpaikastamme.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat Harri Forsgren ja Erkki Haapalahti