1. adventin retki Repovedelle

Aamuhämärässä lähdimme kolmella autolla kohti Lapinsalmen parkkipaikkaa. Itse ajelin Valkealan kautta ja otin sieltä kolme retkeläistä kyytiini. Kymmenen hengen porukka tavoitti toisensa sitten parkkipaikalla ja iloksemme retkeläisissä oli kolme uutta henkilöä, joista yhdelle tämän päivän kohteet olivat aivan ennen kokemattomia.

Parkkipaikalta reilun puolen kilometrin kulkemisen jälkeen tulimme Lapinsalmen uudelle sillalle. 8.11.2019 oli ollut sillan lopputarkastus ja heti sen jälkeen silta otettiin retkeilijöiden käyttöön. Silta on pylonisilta, pituutta sillä on 55 metriä ja se on 12 metriä alla olevan Kapiaveden vedenpintaa korkeammalla. Kansi on edeltäjäänsä nähden huomattavasti leveämpi eikä silta pahemmin notkunut siinä kulkiessa. Leveys mahdollistaa myös sen, että siltaa voi yhtä aikaa kulkea molempiin suuntiin.

Sillan ihastelun ja valokuvailun jälkeen suuntasimme pohjoiseen kohti Katajavuorta. Moniaiden rappuaskelmien kipuamisen jälkeen saavuimme huipulle ihastelemaan edessä näkyvää Repovettä. Ihailu jäi kyllä varsin lyhyeksi, sillä navakka tuuli tuntui kalsealta hieman hikisessä kehossa. Katajavuorelta laskeuduimme kaakkoon Katajajärven eteläpään kohdalla. Matkalla oli vanha pieni metsäpaloalue, missä kohdassa myös kirjanpainajat olivat tehneet melkoista tuhoa kuusikossa. Kuuset olivat vielä toistaiseksi suurimmaksi osaksi pystyssä neulasettomina ja osin kaarnattomina. Korpinotkossa kuljimme pienen pätkän pitkospuilla. Katajajärvi oli jo osittain jäässä ja epäilimme, josko jää kestäisi jo pilkkijän, tavallista ihmistä se ei kuitenkaan kestäisi. 

Hetken kuluttua tulimme puiston huolto- ja maastopyöräilytielle. Kuljimme sitä pitkin kohti Talasta kunnes Määkijän opaste osoitti oikealla. Tämän teimme sen takia, ettei tarvitsi samaa reittiä kulkea edestakaisin. Määkijä oli retkemme taukopaikka. Jo kaivon ohi kulkiessa koetimme pumpata siitä nokipannuun vettä, mutta tuloksetta. Pumpussa ei tuntunut minkäänlaista vastusta. Olimme ensimmäiset retkeläiset tulipaikalla, joten teimme tulet nuotiokehään ja haimme veden järvestä. Jää oli sen verran ohutta, että laiturilta kahvipannulla kopauttamalla jäähän tuli vedenottoon sopiva avanto. Reilu kolme litraa nokipannukahvia kului eväiden kyytipoikana. 

Varmaan tunnin verran kului aikaa evästelyyn. Määkijältä Kapiaveden taukopaikan kautta Lapinsalmea kohti kulkiessamme tuli meitä vastaan useampia retkiporukoita. Valtaosa kulkijoista oli meihin nähden varsin nuoria ihmisiä ja hyvä niin. Tämä osoittaa, että tällaisia helposti saavutettavia retkialueita tarvitaan. Kiitoksen sanat kuuluvat myös Metsähallitukselle, sillä he omalla panostuksellaan ylläpitävät ja huoltavat näitä hienoja paikkoja meidän jokaisen käyttöön.

Teksti: Pekka Ahokas, valokuvat: Pekka Ahokas ja Erkki Haapalahti