Latviassa järjestettiin 20-22.1.2012 Winter Swimming World Championships, missä olimme Likolammen Talviuimareiden mukana. Olimme puheenjohtajamme Sepon kanssa ilmoittautuneet vain kastautujat sarjaan, mutta ainakin minä tunsin kuuluvani täysin joukkoon ja lähes kilpailijaksi. Kun kastautumiseni vuoro tuli, hurrasi oranssipäinen Likolammen pipokansa yleisöstä ja huusi nimeäni. Se innosti uimaan muutamia vetoja kohti kisaradan toista päätä, ja vasta palattuani mietin, miksi käännyin lähes puolestavälistä takaisin. Olisin ehkä sittenkin pystynyt vetämään sen loppuun asti. En vain luottanut itseeni. No tästä se varmaan alkaa. Seuraavaksi yritän uskaltautua uimaan ajatta 25 metriä.

MM-kisoihin osallistui noin 800 henkilöä 27 eri maasta, ja taso oli todella kova. Järjestelyt pelasivat, ja aikataulut pitivät hyvin. Siitä on osoitettava kiitos järjestäjille ja lukuisille vapaaehtoisille.

Naiset uivat Likolammelle kolme mitalia. Pirkko Eeva ui hopeaa, ja Maija Hintsanen ja Sari Sipari uivat pronssille omissa sarjoissaan. Kisan tasot olivat todella kovia, joten kaikki Likolampelaiset olivat ylpeitä naisistaan. Miesten sarjoissa oli myös todella kovia kisaajia, ja nippa nappa tippuivat Kymenlaakson miehet palkintopalleilta.

Puolalaiset osasivat tuulettaa ja olla kuvauksellisia. Huonommaksi eivät jääneet norjalaisetkaan. Kisapäähineitä oli laidasta laitaan. Likolampi erottui massasta hyvin kirkkaan värinsä ja runsaan joukkueensa ansiosta.

Tapasimme matkalla tietysti myös tuttuja uimareita ja latulaisia. Jo laivalla kohti Tallinnaa pääsimme halaamaan Ähtärin ja Keuruun talviuimareita. Sattui mukavasti, että olimme myös samoissa kastautujatsarjoissa heidän kanssaan. Siispä myös kilpapaikalla porukassa odottelimme jännittyneinä vuorojamme. Juttu luisti ja naurua riitti - ”huuliveikkoja ja -vilmoja” kaikki tyynni.

Olin Likolammen mukana jo toista kertaa. Viimevuonna sain tutustua tähän iloiseen porukkaan Joensuun SM-reissulla. Siitä innostuneena liityin Iitin Ladun lisäksi myös Likolampelaiseksi. Matkasta MM-kisoihin oli kysely bussissa kotiutuessamme Joensuusta. Olin innolla ilmoittautumassa jo ennakkoon, ja tietysti MM-kisoissa on MM-tunnelmaa. Matka Joensuuhun oli jo varsin hauska, ja naurulihakset saivat työskennellä ahkerasti. Jurmalan reissu ei tuottanut pettymystä tässäkään suhteessa. Bussissa ”Kari, tarinasepot ja kurjet” pitivät huolen siitä, ettei naamari ollut reissussa peruslukemilla.

Kätköily kun kuuluu myös harrastuksiimme, niin onneksemme saimme Jurmalasta napattua yhden lymyn (micron) muutaman jäädessä dnf:ksi. Tallinnasta löysimme toisen micron. Eli ei ollut turha reissu kätköilynkään suhteen.

Seuraavaa reissua, eli Nokian SM-kilpailuja, odotellessa ja matkanjärjestäjiä kiittäen,

Aija, Iitin Latu ja Likolammen Talviuimari (siis tupla-latulainen).