Sunnuntaina 25.1. toteutui tämän vuoden ensimmäinen lumikenkäretki tosin hyvin vähäisen lumikerroksen turvin. Edellinen talvi meni ilman tällaista ihanuutta. Ties monennettako kertaa suuntasimme Valkmusan kansallispuistoon, mutta tällä kerralla tavoitteenamme oli Moronvuoren kainalossa sijaitseva kansallispuiston harmaantunut viehkeä päivätupa, mitä Metsähallitus oli viime kesänä kunnostanut.

Vähäinenkin lumikerros sai lähes parikymmentä henkilöä innostumaan retkelle. Joukossamme oli myös yksi, joka oli ensimmäistä kertaa kokeilemassa tätä liikuntamuotoa.  Vastilantien varressa oleva parkkipaikka oli saanut uutta ilmettä viime käynnistä. Paikan nimi on Simonsaaren paikoitusalue ja pitkospuukierros on nimeltään Läntisen keitaan lenkki. Moronvuoren päivätupakin oli saanut oman suuntaviittansa.

Kansallispuisto muodostuu neljästä kermikeitaasta. Vastilantien länsipuolella on Munasuo ja tien itäpuolella Valkmusa, Kananiemensuo ja Mustanjärvensuo. Valkmusa ja Kananiemensuo muodostavat yhtenäisen alueen. Mustanjärvensuo on metsäisen Kananiemenharjun takana.

Seurasimme pitkospuureittiä Simonsaaren lintutornille. Suurin osa kiipesi sinne ihailemaan maisemaa. Horisontissa kaakon suunnalla näkyivät  Kotkan tehtaiden savupatsaat. Suon eteläreunassa näkyi pieniä metsäsaarekkeita ja valtavia siirtolohkareita. Kuljut ja kermit antoivat maisemaan oman lisänsä ja värinsä. Läheisen rämemännikön yhden puun latva kiinnitti huomiomme ja päätimme lähteä tutkimaan kalasääsken pesäpuuta. Mänty ei ollut kovin korkea, mutta pesä oli melkoinen luomus puun latvassa. Kuivia oksanpätkiä oli pesän alla kuin kuivuneita luita. Puun runkoon oli kiinnitetty pesäpuun rauhoituskyltti.

Kulku jatkui kaakon suuntaan harvassa rämemännikössä. Välillä oli pieniä pätkiä avosuota. Karhulan latulaiset viestittivät meille terveiset Moronvuoren päivätuvalta sytytetyn nuotion ääreltä. Samalla saimme ohjeen miten sinne kannattaa tulla, jotta ei joutuisi  parimetrisen sulan ojan taakse. Lisäohjeita saimme myöhemmin meitä vastaan tulleelta hiihtäjältä.

Havaitsimme vielä toisenkin kalasääsken pesän, mikä tietysti piti käydä katsomassa. Hangessa oli monissa kohdissa vipeltänyt myyriä ja näimme myös yhdet ilmeiset kärpän jäljet. Tulimme sähkölinjan alta Moronvuoren juurella olevalle polulle Moronkolon kohdalla. Kuljettuamme parisataa metriä pohjoiseen saavuimme harmaantuneen päivätuvan pihaan. Valkoiset ikkunapuitteet sopivat mainiosti rakennukseen. Karhulan latulaiset ottivat meidät keittokatoksessa vastaan ja tekivät kohteliaasti tilaa tulijoille. Makkarat paistuivat ja iso musta nokipannu höyrysi kohta kahvintuoksuineen. Välillä jopa aurinkokin pilkisti pilvenlomasta.

Karhulan väki johdatti meitä vielä Moronvuorelle ihastelemaan suomaisemaa lännen suuntaan. Jotenkin kuitenkin luonnon koskemattomuus katosi seistessä suota halkovan voimalinjan alla, vaikkakin maisema on poikkeuksellinen Etelä-Suomea ajatellen.

Palailimme omia jälkiämme takaisin päivätuvalle, minne oli saapunut lisää Haminan ja Karhulan latulaisia. Siitä jatkoimme omia jälkiämme seuraillen takaisin Simonsaaren paikoitusalueelle. Gps seurantalaite näytti meille 8,5 kilometrin matkaa kuljetuksi. Eipä hullumpi alku tämän vuoden lumikenkäilylle.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Harri Forsgren, Pekka Ahokas ja Armi Salokunnas